Väitös lavastustaiteen alalta: TaM Elina Lifländer

Lifländer tarkastelee skenografista työskentelyä rytmisestä näkökulmasta, esityksen tilan ja ihmisten välisinä suhteina ja kommunikaatioina.

TaM Elina Lifländer esittää tarkastettavaksi väitöskirjansa Rytminen tilallisuus laajennetun skenografian ilmaisukeinona perjantaina 18. marraskuuta 2016.

Vastaväittäjänä toimii taiteen tohtori Liina Unt, Estonian Academy of Arts. Kustoksena on professori Susanna Helke, Aalto-yliopiston elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitos.

Keskustelu käydään suomeksi.

TIIVISTELMÄ

Esityksen ja kuvataiteen välimaasto. Kyseessä on paikaton paikka, jonne tämä tutkimus ja siihen sisältyvät kolme taiteellista teosta sijoittuvat. Tutkimuksessa tarkastellaan skenografista työskentelyä rytmisestä näkökulmasta, esityksen tilan ja ihmisten välisinä suhteina ja kommunikaatioina. Tämä tarkoittaa skenografin osalta välittömään ympäristöönsä ja sen moninaisiin rytmeihin reagoivaa impulsiivista taiteellista toimintaa. Tutkimukseen sisältyvät kolme taiteellista osiota kehittävät uudenlaisia esityksen valmistamiseen sovellettavia tilallisia ja vuorovaikutteisia työvälineitä, jotka toimivat vaihtoehtona pääosin rakenteelliseen ja visuaaliseen suunnitteluun keskittyvälle lavastajan työlle. Tutkimuksessa painottuvat immersiiviset, maailmaansa upottavat ”löydetyt tilat” sekä taiteellisten työryhmien kollektiivinen yhdessä kehitteleminen, kuten erilaiset liikkeelliset, rytmiset ja keholliset osallistumisen ja kommunikaation tavat.

Tutkimus vastaa draaman jälkeisen, katsojaa osallistavan ja prossessuaalisen työskentelykulttuurin kehitykseen, joka on ollut esillä 2000-luvun taitteesta alkaen etenkin nykytanssin, esitystaiteen ja installaatiotaiteen alueilla. Työnkuvien laajentuminen tapahtuu yhdessä tämän kehityksen kanssa, jolloin skenografi voi keskittyä työskentelemään myös näkymättömien, aineettomien ja tapahtumallisten asioiden kanssa.

Eri lähteistä, kuten filosofi Henri Lefebvren (2004/1992) sekä kulttuurimaantieteilijöiden (Soja 1996, Edensor 2010, Wunderlich 2008) ajatuksista koottu rytmianalyyttinen lähestymistapa asettuu tässä tutkimuksessa vuoropuheluun kokemuksellisen ja kehollisen tiedon kanssa ja paljastaa, että esimerkiksi kaupunkitilojen tunnelmaa ja kokonaisuutta ihmisineen havainnoidaan pääasiassa tila-rytmisesti.  Tutkimus myös osoittaa siihen sisältyvien taiteellisten osioiden analyysin avulla, kuinka skenografin työalueeseen voi esityksen suhteen kuulua myös kokonaisuuden rytmityksen, ihmisten välisten kohtaamisten ja niiden muodostamien sosiaalisten ja mentaalisten tilojen suunnittelua. Tämä prosessi kehittää työnkuvaa kohti itsenäistä tilataiteilijaa, jolloin skenografi luo lähtökohtaisesti yksin tai työryhmän kanssa koko esitystä tai teosta, eikä vain osaa siitä. 

Tutkimusprosessin aikana muotoutunut uudenlainen skenografinen menetelmä, rytminen tilallisuus, koostuu visuaalisista, liikkeellisistä, vuorovaikutteisista, äänellisistä, luonnollisista ja mielensisäisistä rytmeistä. Kokonaisuudessaan se lähestyy eräänlaista rytmin vaistoa; spontaania reagoimista ja intuitiivista rytmistä ymmärrystä elävien olentojen ja ympäristöjen kohtaamisessa. Tutkimus ehdottaa, että ottamalla rytmisen tilallisuuden tietoiseksi työskentelyn strategiaksi skenografi voi luoda tiloja ja tilanteita, jotka pystyvät vastaamaan prosessissa elävien, vuorovaikutteisten ja eri tavoilla tilalähtöisten nykyesitysten tarpeisiin.

TERVETULOA!

Väitöskuulutus ja painettu väitöskirja asetetaan tutustuttavaksi Learning Hub Arabiaan (Hämeentie 135 C, 5. krs, huone 570) viimeistään 10 päivää ennen väitöstilaisuutta.