Massamatkailu on köyhdyttänyt Lapin arkkitehtuuria ja muuttanut tunnettuja maisemia
25.04.2014
Turismin lisääntyminen on muokannut merkittävästi Lapin perinteikkäitä matkailuympäristöjä ja -maisemia.
Arkkitehti ja tekniikan lisensiaatti Harri Hautajärvi kuvaa väitöskirjassaan Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitokselle, miten matkailu ja arkkitehtuuri ovat vaikuttaneet toisiinsa Lapissa aina 1800-luvulta alkaen.
Hautajärven tutkimus osoittaa, miten rakentaminen Lapissa muuttui massaturismin myötä 1960-luvulta alkaen: arkkitehtuuriltaan ja sisustukseltaan harkitut ja viimeistellyt rakennukset vaihtuivat tavanomaisiin, esteettisesti vaatimattomiin lomakyliin.
– Vielä 1960-luvulle asti matkailua edistettiin Lapissa nimenomaan maisemilla ja korkealuokkaisella arkkitehtuurilla ja sisustuksilla, Hautajärvi paikantaa historiallisen taitekohdan.
Lapin matkailuarkkitehtuurissa näkyivät 1800-luvulta lähtien sekä kansainväliset että kansalliset ja paikalliset vaikutteet. Muinaispohjoismaiseen tyyliin rakennettua Aavasaksan paviljonkia Ylitorniossa seurasivat tyyppikestikievarit ja klassistiset matkailumajat. Hirrestä 1930- ja 1950-lukujen välillä rakennetut matkailu- ja retkeilymajat henkivät suomalaista talonpoikaiskulttuuria ja kansallisromantiikkaa. Pohjanhovin, Pallastunturin ja Petsamon 1930-luvun hotellit loisteliaine sisustuksineen ilmensivät puolestaan kansainvälistä funktionalismia. Lapin matkailurakennuksia suunnittelivat tunnetut suomalaiset arkkitehdit ja sisustusarkkitehdit.
Laskettelun suosion kasvu 1960-luvulta lähtien muutti tunnetut maisemakohteet matkailukeskuksiksi, osan lomakaupungeiksi. Edullinen ja nopea rakentaminen, standardointi sekä teolliset rakennusmateriaalit ja -tavat yleistyivät.
– Kohteiden rakennuttamisesta alkoivat vastata valtion ja yleishyödyllisten toimijoiden sijaan yksityiset matkailuyrittäjät, joilta puuttui tarvittava osaaminen. Toteutettiin monia kehnosti suunniteltuja, mitäänsanomattomia ja ympäristölleen vieraita matkailurakennuksia, Hautajärvi arvioi.
– Valtion ja EU:n rahoitusta on suunnattu monille tällaisille hankkeille. Maankäytön ja rakentamisen maakunta- ja kuntatasoinen ohjaus ja laadun määrittely taas on ollut liian vähäistä, Hautajärvi väittää.
Säätelyllä ja ammattimaisella suunnittelulla voitaisiin Hautajärven mukaan kuitenkin paikata menneiden vuosikymmenien virheitä.
– Lappi voi olla suurtenkin turistijoukkojen matkailualue, jos kaikki osatekijät suunnitellaan huolellisesti. Nykyisiä lomakaupunkeja ja -keskuksia kannattaisi tiivistää, mutta se vaatii erityistä ammattitaitoa, ja esimerkiksi arkkitehtuurikilpailuja.
Lapilla on tarjottavanaan puhdasta luontoa, metsiä, erämaita, tuntureita, vesistöjä ja hiljaisuutta. Niitä pitäisi Hautajärven mukaan vaalia laadukkaalla ja omaperäisellä arkkitehtuurilla, sisustuksella, muotoilulla ja maisema-arkkitehtuurilla.
– Saisimme kestäviä ja vetovoimaisia matkailuympäristöjä – yhtä huolella suunniteltuja rakennuksia ja sisustuksia kuin Lapin matkailuarkkitehtuurin historian parhaimmisto, Hautajärvi uskoo.
Hautajärven tutkimus perustuu laajaan arkistotyöhön ja paikan päällä tehtyihin arviointeihin. Kirja esittelee Lapin matkailuarkkitehtuurin historian ja muutoksen kattavasti myös 240 kuvan aineistona. Monet kuvista ovat ennen julkaisemattomia.
Arkkitehti, TkL Harri Hautajärven väitöskirja ”Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria” tarkastetaan 25.4.2014 Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksella, Otakaari 1, E-sali, klo 12. Vastaväittäjänä toimii prof. emerita Riitta Nikula Helsingin yliopistosta ja kustoksena prof. Aino Niskanen. Väitöskirjan tilaukset Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun verkkokirjakaupasta books.aalto.fi, tiedustelut: artsbooks [at] aalto [dot] fi.
Lisätietoja, väitöskirjan sähköinen versio ja kuvapyynnöt:
Harri Hautajärvi
hautajarvi(at)nic.fi
p. +358 45 2331 310