Lavastustaide on turmellut kuvastoa Venetsian kauppiaan Shylockista
06.06.2014
William Shakespearen 1500-luvun lopun näytelmän Venetsian kauppias juutalainen koronkiskuri Shylock on ollut kiistelty hahmo aina renessanssista nykypäivään.
Lilja Blumenfeld tutkii väitöskirjassaan Aalto-yliopiston elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitokselle, miten skenografia on luonut turmeltunutta ja vääristynyttä kuvastoa Shylockin hahmosta eräässä Shakespearen tunnetuimmassa teoksessa.
Näytelmä on tulkittu poliittiseksi, seksuaaliseksi, ”rodulliseksi” ja moraaliseksi arvoitukseksi. Sen esitykset ovat luoneet Blumenfeldin mukaan turmeltunutta kuvastoa, joka on levinnyt ympäri Eurooppaa aina varhaismodernin teatterin ajasta asti.
– Kuvasto Shylockista on vuosisatojen turmeltuneen skenografisen mielikuvituksen tulosta. Samalla Shylockia on käytetty kuvastamaan vääristyneesti juutalaisia Euroopan historiassa. Shylockin henkilö on alun alkaen ollut hybridi: sekä fiktiivinen hahmo että todellinen juutalainen ihminen Venetsiassa, Blumenfeld toteaa.
Blumenfeld tarkastelee Venetsian kauppiaan esitysten historiallista kehitystä, jossa Shylockilla on ollut niin koomisia, vastenmielisiä kuin jopa jalojakin piirteitä. Ne kaikki elävät edelleen Euroopan lavoilla ja kankailla.
Turmeltuneet skenografiset kuvitelmat
Blumenfeld esittää kolmitahoisen mallin Venetsian kauppiaan tulkitsemiseen. Kuvastot Shylockista, keskeisestä oikeudenkäyntikohtauksesta – jossa Shylock vaatii koroksi paunan velallisensa lihaa – sekä tärkeä tapahtumapaikka, Venetsian labyrintti, sisältyvät toinen toisiinsa.
– Ilman näitä elementtejä näytelmää olisi mahdoton kuvitella, ja niiden keskeinen rooli tekstissä luo pohjan muiden henkilöiden, kohtausten ja paikkojen tulkinnalle, Blumenfeld tähdentää.
Skenografian tutkimus keskittyy usein vain siihen, miten lavastus havaitaan, mutta Blumenfeld huomioi erityisesti myös skenografian imaginaarisen tason ja mielikuvituksen merkityksen.
– Skenografisella mielikuvituksella on luotu stereotyyppejä, jotka paljastuvat Shylockin liittyvässä kuvastossa. Shylockin, oikeudenkäynnin ja Venetsian kolmiosta muodostuu “mise-en-abyme”, loputtomiin aina vain pienempinä kuvina itseään toistava kuvien kurimus. Siinä syntyy näytelmän monimutkainen kuvasto.
Vääristyneisyys kuuluu Blumenfeldin tulkintaan skenografiasta yleensä. Katsojan kuvitelma esityksen maailmasta vaatii, että näyttämö ja lavasteet tulevat luoduiksi hänen mielikuvituksessaan. Skenografia on Blumenfeldin tarkastelussa aina osin kuvitteellinen, ja siten lähtökohtaisesti “turmeltunut”.
– Skenografi rakentaa lavastuksellisen todellisuuden yhdessä jokaisen katsojan mielikuvituksen kanssa. Skenografia on siten mielikuvituksellinen akti. Se tarjoaa katsojalle mallin, jonka mukaan katsoa näytelmää, ja samaan aikaan johdattaa kuvittelemaan näytelmän maailman tietynlaiseksi, Blumenfeld kiteyttää.